Siis miksi päivät menee niin nopeasti ohi...?

Äsken oli vasta perjantai ja päässä ajatus ihanasta ja rentouttavasti v-lopusta. Ja tässä sitä nyt taas ollaan...maanantaissa. Ja arki rullaa samaan tahtiin...aamulla herätys aivan liian aikasin, omat aamutoimet ja sitten yrität saada lapsen hereillä ja sehän ei herää ikinä sillon ku pitäis. Sitten ku oot lähössä autolla kouluun, jo valmiiks 10min aikataulusta jäljellä, huomaat että kissat, pakko käydä tankilla.

Loppujen lopuks huristellaan motarilla reipasta ylinopeutta ja vilkuillaan peileihin ettei vaan poliisisetiä näy missään. Mutta pääasia, mä olen koulussa ajoissa....vain huomatakseni että siellä on mun lisäks ainoastaan viisi oppilasta koska muut on laivalla. Lopultakin pitkät tunnit loppuu, sentään jo klo 11.30, ja mä pääsen kotiin. Mulla oli mielessä pehmeä sänky, ja jopa niin elävästi että silmät alko lupsua jo auton ratissa. Vaikka kuinka olin päättäny että mähän teen hei kouluhommia ku pääsen kotiin, mut kuinkas sattuikaan...sänkyyn mä rojahdin "rankan" koulupäivän jälkeen.

Kolmen jälkeen sitä pitikin hakea neiti aurinkoinen, tehdä ruokaa ja siivoilla aurinkoisen avulla. Ja tässä sitä nyt ollaan..kello on 20.30 ja mitä mä oon saanu tänään aikaan...en sitten yhtään mitään.

Mut hei, huomenna on uus päivä ja ehkä mulla on vähän enemmän energiaa..mutta vain ehkä.

No niin....mun oli nyt keksittävä paikka mihin vuodatan kaiken, tai oikeastaan vain kirjoitan edes jotain joskus ettei pää ihan hajoa. Tai no tuskin mun pää hajoais, mutta musta nyt vaan on kiva kirjottaa...vaikka kukaan tuskin saa ihmeellisiä tuntemuksia mun kirjotuksia lukemalla...mutta aina voin yrittää pelastaa maailman tämän avulla.

Eilen mä sitten olin viettämässä kaverin synttäreitä...mun piti mennä autolla. En sitten mennyt ja tulos on...no, karmaiseva. Miksi on edes keksitty sellainen aine  ku alkoholi, ja vielä tarkemmin, teguila...ja miks mun pitää olla niin helposti vietävissä...noh, en oo enää, mä en nimittäin enää koske alkoholiin...ainakaan taas seuraavaan kahteen kuukauteen.

Tänään oli sitten isänpäiväkin.Eilen vein omalle isälle lahjan, ja tänään piti sitten juhlia tuota meidän isiä...vähän hiljaseks jäi meikäläisen osalta. Pikkuneiti oli onneks tehnyt lahjan hoidossa, joten se pelasti jotain. Aamupala jäi tekemättä, ja niin jäi muuten kakkukin. Tässä olotilassa mun on turha yrittää edes leikkiä ihanaa ja omistautuvaa vaimoa, ei nimittäin onnistu.

No nyt on mentävä syömään, ehkä jotain jo menee alas asti ja pysyy sisälläkin.